Aatehistoria

Suomalaisilla puolueilla on sangen samansuuntainen traditio poliittisten päämääriensä kirjaamisessa. Ohjelmahierarkiassa korkeimmalle asettuvat periaateohjelmat. Kokoomuksessa on periaateohjelmien lisäksi tehty lähiajan tavoiteohjelmia ja erikoisohjelmia. Tarvittaessa on myös tehty laajahkoja kannanottoja, periaattellisesti tärkeimmät puoluekokouksissa.
 
Periaateohjelmat hyväksyy puolueen korkein päättävä elin puoluekokous. Tuorein Kokoomuksen periaateohjelma hyväksyttiin Joensuun puoluekokouksessa 2006.
Periaateohjelmassa ei aseteta konkreettisia ja yksityiskohtaisia tavoitteita, niitä varten ovat tavoite- ja erityisohjelmat. Periaateohjelmat ovat yleisluontoisempia maailmankatsomuksellisiin ja eettisiin periaatteisiin nojautuva asiakirjoja. Ne hahmottelevat puolueen ideologiaa tai ajattelutapaa kokonaisuutena.
Silti periaatohjelmat ovat tiiviissä yhteydessä konkreettiseen politiikan tekemiseen; nehän ovat suunnan näyttäjiä ja yleisen tason ohjeita käytännön politiikan muotoilemiselle. Uusin ohjelma tuokin tämän roolin nimenomaisesti esiin:
"Poliittisen toiminnan tarkoituksena on tulevaisuuden rakentaminen ja yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaminen. Tämän ohjelman periaatteet antavat kehittämistyölle arvot, laatu- ja arviointiperusteet sekä tekemisen asenteen. Periaatteiden ja käytännön yhteyden varmistamiseksi arvojen ja perusteiden on oltava avoimia ja toimintatapojen sekä tulosten vertailtavissa. Periaatteet ovat erottamaton osa käytännön politiikkaa."
 
Periaateohjelmien ideologisen sisällön perusteella Kokoomuksen aatehistoria voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin vaiheisiin:
  • Suomalaisesta puolueesta periytyvä sosiaalireformismin kausi 1918-20
  • Konservatismi 1920-47
  • Uuskonservatismi (dynaaminen konservatismi) 1957-70
  • Yksilöllisyyden ja "porvarismin" määreillä tunnettu reformivaihe 1970 alkaen. Kauden laajasti ottaen liberalistisina ideaaleina olivat esimerkiksi yksilöllisyys, moniarvoisuus ja sosiaalinen vastuu.
  • Sosiaalinen valintatalous (1981) Ekososiaalinen markkinatalous (1993). Eettinen individualismi vastapainona ääri-individualistiseen ja ääriliberalistiseen ajatteluun. Yhteisöllisyydelle lisäpainoa ja vuoden 1993 ohjelmassa mukaan voimakkaasti ympäristövastuu. Jatkumona esimerkiksi vuoden 2007 vaaliohjelmassa ”vastuullinen markkinatalous”.
  • Keskustaoikeistolainen kansanpuolue (2006 ohjelma). Uusin ohjelma jatkaa osaltaan vastuullisen vapauden vaihetta tuoden mukanaan lisää uuden yhteisöllisyyden arvoja.